Aasin selässä Nasaretista kohti Betlehemiä 23.12.1999. Kuva: Jaakko Pikkarainen / Sanomalehti Karjalainen
Historia
Immanuel sai ensiesityksensä Nurmeksen kirkonmäellä vuonna 1989. Se on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti esitetty talvinen katuteatterituotanto.
Tapahtuma syntyi toimittaja Eeva Vainion ajatuksesta toteuttaa näytelmä, joka keskittyisi joulun syvälliseen sisältöön. Vainio halusi kertoa ihmisille ensimmäisen joulun mysteeristä: kuinka Jumala muuttui tuolloin ihmiseksi ja on yhä elävänä voimana läsnä ihmisten arkipäivässä. Yhdessä Nurmeksen evankelisen opiston rehtori Kyllikki Tiensuun ideoimana syntyi draamakurssi, jonka tehtäväksi tuli draaman valmistaminen aatonaatoksi 1989. Eeva Vainio ryhtyi laatimaan käsikirjoitusta, jota hän työsti yhdessä työryhmän kanssa. Runoilija Rauha Kejonen sanoitti tekstejä runoiksi.
Jo alusta lähtien päämääränä oli luoda vuosittain toistuva perinne, johon haluttiin koko kaupunki mukaan. Jouludraama voisi olla merkityksellinen tapahtuma Nurmekselle kulttuurikaupunkina, jolla on tarjottavaa niin paikkakuntalaisille kuin joulunviettoon saapuville matkailijoillekin.
”Jotta ensimmäisestä Immanuelista ylipäänsä tuli totta, tarvittiin uskomaton määrä erilaisten ihmisten työtä. Tarvittiin myös uskoa siihen, että ollaan tekemässä jotain, jolla on merkitystä.”
– Juha Iso-Aho, draamakurssin vetäjä ja yksi Immanuelin ensimmäisistä ohjaajista
Säveltäjä Seppo Paroni Paakkunainen sävelsi Immanuelin musiikin. Paakkunainen otti musiikkiin vaikutteita italialaiselta 1500-luvulla eläneeltä Giovanni Pierluigi da Palestrinalta. Myös 1700- ja 1800-luvun kirkkomusiikki sekä vanha suomalainen kansanmusiikki sulautuivat mukaan.
Tavoitteena oli tasokkaasti ja ammattimaisesti ohjattu esitys, joten myös ohjaajavalinta oli tärkeä. Näytelmän ensimmäiseksi ohjaajaksi saatiin Ilkka Bäckman, jonka viimeisimpiä ohjauksia ennen Immanuelia oli Savonlinnan oopperajuhlien Lentävä hollantilainen.
Ohjaaja Ilkka Bäckman kertoi, että idea talvella ulkona esitettävästä näytelmästä oli niin hullu, ettei siitä voinut kieltäytyä: tehdä katuteatteria talvella, pakkasessa ja viimassa, tehdä valtava työ yhtä ainoata, yleisölle maksutonta esitystä varten.
Käytännöksi on vuosien mittaan muodostunut, että ohjaaja vaihtuu kolmen vuoden välein, mikä takaa näytelmän uudistumisen. Jokainen ohjaaja tuo draaman kulkuun oman tulkintansa. Uudistumisen ja jatkuvuuden tasapaino onkin vienyt Immanuelia eteenpäin yli kolme vuosikymmentä.
Produktio on pienelle paikkakunnalle mittava. Ohjaus, tekninen tuotanto sekä valo- ja äänisuunnittelu ovat ammattilaisten toteuttamia, muilta osin Immanuel toteutetaan talkoovoimin. Vuosi vuodelta kannatusyhdistys on kerännyt draaman tuotantokustannukset, joista valtaosa aiheutuu valo- ja äänitekniikasta sekä ohjaajan palkkiosta. Esityksen maksuttomuudesta yleisölle on taloudellisesti vaikeinakin vuosina haluttu pitää kiinni.
”Immanuelia on epäilemättä ollut säilyttämässä tekijöiden voimakas teatteritaiteellinen kunnianhimo.”
– Kyllikki Tiensuu
Vuosien mittaan kiitoksia avusta draamaa kohtaan ovat saaneet Nurmeksen kaupunki, seurakunnat, yritykset ja kaikki nurmekselaiset. Ilman monen eri tahon vankkaa tukea Immanuel ei olisi selviytynyt.
Immanuelista on muodostunut tärkeä perinne paikkakunnalle, mutta tapahtuma on ainutlaatuinen myös valtakunnallisesti. Sekä katsojien että esiintyjien ketju on jatkunut usein jo yli sukupolvien, mikä kertoo Immanuelin luoman merkityksellisyyden ja yhteisöllisyyden vaikutuksesta. Niistä syntyy pienen kaupungin jouluihme.
Tekstin ja lainausten lähteenä on käytetty Kyllikki Tiensuun julkaisua ”Immanuel-jouludraama – Kaksikymmentä vuotta talviteatteria Nurmeksessa” (2010)